Marko Vuorinen: Vianey

Marko Vuorinen kertoo Vianey -dokumenttinsa taustoista sekä omista kiinnostuksistaan elokuvantekijänä.

 

Miten kiinnostuit Vianey Oterosta ja päätit tehdä hänestä dokumentin?
Olin seurannut Vianeyn elämää Instagramissa muutaman kuukauden ajan. Kun päätin, että olisin kiinnostunut työskentelemään hänen kanssaan, laitoin Vianeylle meiliä, jossa kysyin häneltä vähän enemmän hänen elämästään. Vianey vastasi viestiini nopeasti ja kertoi heti tosi avoimesti, mitä hyvää ja huonoa hänelle on ehtinyt tapahtua. Parin päivän kuluttua tapasimme ja tulimme välittömästi tosi hyvin juttuun.

Mun työskentelyä ohjaa se, että olen loputtoman kiinnostunut ihmisten tarinoista ja niiden jakamisesta. Kun opin tuntemaan Vianeyn, tunsin että siinä on taas tarina, joka ansaitsee ja haluaa tulla kuulluksi. Vianey on upea ihminen, jolla on hyvin synkkä tausta, jonka hän on sitten onnistunut kanavoimaan omaan taiteeseensa, musiikkiinsa. Vianeyn tarina rikkoo myös stereotypioita normaaliudesta. Vaikka Vianeyn tarina on monella tapaa poikkeuksellinen, en halua elokuvassa nähdä häntä mitenkään epänormaalina. Vianey vaan on joutunut käymään läpi paljon. Esimerkiksi viimeisen muutaman vuoden aikana häneltä on kuollut kaksikin poikaystävää ja veli. Parin viikon takaisessa elokuvan näytöksessä eräs katsoja kuvaili Vianeyta osuvasti: Miten ihminen, jolla on noin rankka tausta puhuu edelleen kuin Gandhi.

Ohjaamasi dokumentit kertovat naisista. Miksi valitset kertoa juuri naisnäkökulmista?
Multa kysytään sitä usein ja vastaukseni on kiteytynyt ja kiteytynyt. Kärjistäen olen sitä mieltä, että miehet on miehiä ja naiset on ihmisiä. Ajattelen, että naiset elävät laajemmalla skaalalla kuin mitä miehet. Pystyn naisten kanssa työskennellessä opiskelemaan elämästä enemmän. 

Mikä sinua suomalaisena ohjaajana kiinnostaa amerikkalaisissa tarinoissa ja yhteiskunnassa?
Yhdysvalloissa töitä tehdessäni mulla on sellainen olo, että käsittelen ihmisyyttä laajemmalla perspektiivillä kuin Suomessa. Amerikassa törmää kaikkialla diversiteettiin. Koen että amerikkalainen yhteiskunta tarjoaa mulle uskottavamman ympäristön löytää totuuksia ihmisyydestä kuin mitä moni muu maa tarjoaa.

Projekteissasi on usein aiheena seksuaalisuus ja yhteiskunnallisuus. Onko se tarkoituksenmukaista vai löytyykö aiheet henkilöiden kautta?
On se tarkoituksenmukaista. Koen että ihmisen seksuaalisuus ja sukupuoli-identiteetti ovat niitä tasoja elämästä, jotka ovat kontrollin tuolla puolen. Sitä kautta ne ovat hyvin kiinnostavia ja inhimillisiä puolia elämästä. Se niissä vetää puoleensa.

Mitä sinulla on työn alla seuraavaksi?
Mä en ole oikeastaan edes miettinyt. Vianeyn ensi-ilta oli kuukausi sitten Harlemin elokuvafestivaaleilla ja olen vielä syvällä tämän projektin uumenissa. Haluan katson mihin tämä vie ja alan sen jälkeen sitten miettiä mitä seuraavaksi.

Teksti: Katri Naukkarinen