URB 18
Tatu Rönkkö. Photo: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Tatu Rönkkö: City by Night

-ajatuksia kymmentuntisen sooloperformanssin taustalta


Miksi 10-tuntinen esitys?
Esityksen pitkäkestoisuus liittyy yön tempollisuuteen. Siihen, että yöllä asiat hidastuu. Kymmentuntisen esityksen kautta haluan kokeilla ja leikkiä ajatuksella, että esitys tilanteena hidastuu normaalia tuntia tai paria tuntia pidemmäksi. Silloin esityksessä ei ole enää samoja perinteisiä tempollisia raameja, tai ajallisia tai draamaan liittyviä odotuksia.

Mitä 10 tunnin aikana tapahtuu?
Sitä ei voi tietää mitä näiden kymmenen tunnin aikana tapahtuu. Lähtökohtana on, että olen kerännyt ympäri Helsinkiä äänimateriaalia yöaikaan ja ottanut sitä yöllistä atmosfääriä sisääni. Sitten se projisoituu tämän kymmenen tunnin aikana ulos.

Eroaako City by Night -esityksen tekeminen sun musiikin tekemisestä muuten?
Aluksi tuntui siltä, että tämän teoksen tekeminen olisi jotain tosi erilaista. Ja niin se onkin, tietyllä tavalla. Mutta sitten olen huomannut, että lähtökohta on kuitenkin sama: sellainen tietty uteliaisuus ympärillä olevia ääniä kohtaan ja niiden hyödyntäminen musiikin luomiseen. Tämän esityksen tekeminen eroaa muusta sillä tavalla, että tässä mä olen nyt täysin yksin. Se, että tekee tällaisen aika laajamuotoisen teoksen itsekseen ilman ryhmää mukana työprosessissa, on yksi konkreettinen ero. Toinen on se, että tässä mä menen omalle epämukavuusalueelle tietyllä tavalla performatiivisuuden suhteen; sekä pitkäkestoisuuden suhteen, että tietynlaisen performanssin ja äänitaiteen yhdistämisen suhteen. Itse asiassa suurin ero on tähän kestoon liittyvä juttu. Mä en ole koskaan soittanut tai esiintynyt soolona kymmentä tuntia putkeen. Se on haaste ja liemi, johon halusin itseni heittää.

Miksi haluat tehdä esityksen juuri yöllisistä äänistä? Miksi yö eikä päivä?
Missä tahansa kaupungissa yöaikaan kaupungin äänimaailma muuttuu tosi radikaalisti. Helsingissä, jossa olen asunut kolmasosan elämästäni, mä olen ehkä tietoisempi ja herkempi äänten suhteen. Vaikka Helsinki on aika pieni kaupunki, tää on päivällä tosi paljon intensiivisempi kuin yöllä. Yöllä Helsinki jotenkin hiljenee täysin, tai niin mä ainakin luulin… Kaupungin rytmi ja kaikkeen informaatioon liittyvä tempo hidastuu. Yö on eräänlainen vertauskuvallinen vastakohta tämän päivän hektiselle elämänrytmille. Vaikka kyse on tietysti äänistä ja yöllisestä atmosfääristä, niin samalla City by Night ja sen luomisprosessi on tutkimusmatka tilaan jossa mitään ei välttämättä tapahdu, tai ei ainakaan samassa tehokkuuskeskeisessä mielessä. Se kiehtoo mua.

Miten maailmalla kiertäminen ja asuminen on vaikuttanut sun ajatteluun ja taiteen tekemiseen?
Ulkomailla asuminen on ehdottomasti avartanut mun maailmankuvaa ja inspiroinut ja ruokkinut oikeastaan kaikilla elämän alueilla. Taiteessa tietysti se aina jotenkin tulee ulos. Esimerkiksi Berliinissä, jossa mä asuin melkein viisi vuotta, kulttuurin moninaisuus ja kirjo on valtava. Sen paikan vapaus on antanut paljon varaa leikkiä ja kokeilla asioilla tavalla, joka on tuntunut luontaiselle. Siellä ilmapiiri on jotenkin hyväksyvä ja ruokkiva kaikennäköiseen uuden etsimiseen ja kokeilemiseen.

Miksi olet valinnut teokseen juuri nämä kaupungit?
Kaikki nämä viisi kaupunkia 〔Tokio, Helsinki, Porto, Berliini ja Buenos Aires〕, jotka ovat teoksen laajemmassa kontekstissa, mä olen valinnut sen takia, että ne ovat tietyllä tavalla mun suosikkikaupunkeja. Osa kaupungeista on sellaisia, joissa mä en ole koskaan käynyt. Tutkin paikkoja, jotka mä jollain tavalla tunnen ja jolla on paikka mun sydämessä, mutta myös paikkoja, joista mä en tiedä mitään. Esimerkiksi eräs kaupunki Kolumbiassa on yksi näistä uusista kaupungeista, jossa mä en ole aiemmin käynyt, ja se on varmasti tosi erilainen kuin Helsinki monella tavalla äänen suhteen ja kaikkien muiden vaikutteiden suhteen. Ne vaikutteet tekee siitä sen hetkisestä biisistä erilaisen.

Mikä sinua kiehtoo arkisten esineiden ja kaupunkien äänissä?
Arkisissa esineissä ja ympäristössä kiehtoo se, että ne on tässä mun ympärillä, tai meidän ympärillä, koko ajan. Arkiset esineet, jotka on käyttöesineitä ja joista suurimmasta osasta lähtee jonkinlainen ääni, ei usein mielletä muuhun tarkoitukseen sopivaksi kuin siihen mikä se nyt ikinä onkaan. Mulla on äänifanaatikkona ja lyömäsoittajana tendenssi tutkia asioita äänen kautta ja usein ehkä vahingossakin löytää jostain arkisista esineistä mielenkiintoisia soundeja. Sama pätee ympäristöön. Ihan vaan kävellessä ympäriinsä ja kuunnellessa tilaa joku mielenkiintoinen ääni osuu yhtäkkiä korvaan. Näiden äänten hyödyntäminen musiikissa on mulle tosi luontevaa.  Se on ehkä sellaista maailman tutkimista äänen kautta.

Mikä on Helsingissä tärkein äänimaisema sulle?
Niitä on monia. Yksi liittyy meren läheisyyteen, joka ei aina heijastu niin yksiselitteisesti. Mutta esimerkkinä lokit ja lipputankojen kolina. Varsinkin satamissa, joissa on paljon mastoja ja purjeveneitä. Ratikat, ratikoiden laulu, on yksi mun lemppari Helsingin soundi. Ja myös nyt kevätaikaan mustarastas, heräävät linnut, on ehdottomasti osa Helsingin soundia. Mä olin kuvitellut että Helsinki on tosi hiljainen paikka yöllä. Mutta täällä on kaikennäköistä sähkön ääntä, sellaista hienoviritteistä murinaa ja sähködronea, joka nousee esiin. Niitä ei aluksi huomaa, mutta ne on aika vallitsevia.

Miten projekti jatkuu URBin jälkeen?
City by Night tapahtuu paitsi Helsingissä, myös neljässä muussa eri kaupungissa ympäri maailmaa. Tämän esityksen jälkeen se menee ainakin Tokioon. Tämä on viisiosainen teos, jossa jokainen osa on oma kokonaisuutensa. Helsinki on ensimmäisenä. Seuraavissa kaupungeissa työprosessi on samanlainen, mutta lopputulos tietysti täysin tuntematon. Eli aion viettää pari viikkoa ulkona ääniä etsien ja pari viikkoa itse sen äänimateriaalin kanssa työskennellen. Ja sitten teen pitkäkestoisen esityksen sen kaupungin esitystilassa.

Teksti: Katri Naukkarinen