Simeoni Juoperi: URB Talksia tekemässä

” Täähän on asia mikä ei kiinnosta ketään. Siis popkulttuurissa puhutaan aina vain siitä… niinkun tyyppien persoonasta, karismasta ja ehkä sanotuksista kriitikot saattaa mainita jotain mutta musiikkihan ei oikeasti kiinnosta ketään. Niinkuin sellaisena asiana kuin muusikot sen tuntevat. ”

Yllä oleva Ismo Alangon lainaus tuli vastaan kun seikkailin eräänä päivänä päämäärättömästi Youtubessa ja päädyin katsomaan videota nimeltä ”suomalaisen rokin 90 luku”. Oivalluksena tuo sitaatti ei sinänsä ole uniikki, mutta Alangon lakoninen ja veijarimainen ulosanti tekivät minuun vaikutuksen. Tunne siitä, että ”ketään ei kiinnosta kuten minua” on tuttu varmasti kaikille, jotka ovat joskus elämässään uppoutuneet syvälle omaan tekemiseensä, tapahtui se sitten taiteen, urheilun tai vaikkapa kotiviinin käyttämisen kentillä. Vastaavasti kaikki myös tietävät miten raskasta keskusteluseuraa on ihminen, joka on täysin hurahtanut omaan juttuunsa ja haluaa julistaa ilosanomaa huolehtimatta kuulijoiden hupenevasta mielenkiinnosta. Allekirjoittanut on varmasti toiminut tuossa paasaajan roolissa useammin kuin huvittaisi myöntää.

Elämme aikaa, jossa valokeilaan päätyvät vuorotellen yhä tarkemmin rajattujen osa-alueiden ekspertit ja toisaalta kovaääniset sekä karismaattiset kokemusasiantuntijat. Huomaan hakeutuvani yhä useammin kuluttamaan kontenttia (uh mikä ilmaus), jossa ihmiset ovat auki oman epävarmuutensa kanssa. Metallidiggari reagoi livenä rap-videoon, isoäiti katsoo stand-upia, teini-ikäinen kuuntelee Beatlesia, koomikko yrittää puhua vakavia ja poliitikko olla hauska. Tänä keväänä olen myös katsonut paljon Temptation Islandia, siellä jos jossain räväytetään ihmisen keskeneräisyys näytille koko koreudessaan ja ongelmallisuudessaan. Toki myös Sami Kurosen valloittava hymy vetää magneetin lailla ruudun ääreen, mutta ei siitä sen enempää.

URBin kuraattoritiimin alkuperäinen idea URB Talksin suhteen oli koota mielenkiintoisia parivaljakkoja keskustelemaan taiteesta (ja miksei vähän muustakin) Youtuben reaktiokanavien rennolla ja välittömällä otteella. Heti ensimmäisien kuvauksien aikana kävi kuitenkin selväksi, että näin korona-aikoina taiteesta puhumisen tärkeys tai mielekkyys ei ole itsestäänselvyys. Oli jännittävää pohtia, voisiko tähän saumaan kahden mielenkiintoisen tyypin kohtaaminen ja vapaa ajatusten vaihto olla virkistävämpää kuin esimerkiksi järeät kannanotot taiteesta? Tarvitseeko keskustelua ohjata ja miksi tai miten? Voisimmeko vain katsoa hiljaisuudessa videoita kompastelevista ihmisistä ja piereskelevistä koirista, nehän ovat ratkiriemukkaita? Puhutaanko kosketuksesta tai kosketusnäytöistä? Lyriikoista tai pöpöistä julkisen tilan pinnoilla? ASMRstä tai tanssiliikkeistä joissa ammutaan sormipyssyillä?

Ihailen jokaista URB Talksin vierasta ja heidän kykyään heittäytyä tilanteeseen joka oli täynnä kysymysmerkkejä. Mitä täällä katsotaan? Kenen kanssa puhutaan ja mitä? Yritimme toki tehdä tilasta mahdollisimman turvallisen ja rennon, mutta valokeilaan astuminen vaatii aina rohkeutta. Vieraamme olivat läsnä olevia, empaattisia ja avonaisia. Valmiina heittämään vahvoja mielipiteitä ja kyseenalaistamaan itseään heti seuraavassa lauseessa. Sellaisessa tilassa oleva ihminen on minulle loputtoman kiinnostava.

Photo: Kai Kuusisto

Simeoni ”Slyrre äS” Juoperi on URB 20 –kuraattoritiimin jäsen. Simeoni on Jyväskylästä kotoisin oleva taiteilija, tanssija, räppäri, kuraattori ja ihminen suviyössä. Breikin kautta tanssitaiteen pariin päätynyt Simeoni edustaa mm. ryhmittymiä Rancid Rockers, Hips Don’t Lie, Toistuvat Yllätykset & Vapaa Aika. URB-festivaalilla hän toimii kuraattorina toista vuotta, historiasta löytyy myös muutama kokemus URB-festivaalista esiintyjän positiosta.